Laitoin  seitsämän aikaan modernisti netin kautta latamalla ostamani Dave Matthewsi Bandin musiikkivirran soimaan ja menin sängylle loikoilemaan tarkoituksena rentoutua hetkinen ja kuunnella leppoisaa musiikkia. Tietenkin rentoutuminen meni liian pitkälle ja nukahdin siihen ja heräilin puoli kymmenen aikoihin. Nyt ei sitten tarvitse yrittää nukkumista pariin tuntiin, sen verran virkistävä oli tämä rentoutumishetkeni. Aamulla kello kuusi kolmekymmentä en varmaankaan ole enää näin virkeä.

Olen tunnin ajan lueskellut muiden blogeja ja täytyy myöntää, että monenlaisia ihmiskohtaloita mahtuu tähän pikkuiseen maahamme. Joskus tulee pohiskeltua, että mitäs se normaalielämä oikein on? Onko sitä olemassa lainkaan? Kun miettii ympärillä olevia ihmisiä niin hyvin harva viettää kahdeksasta neljään elämää, ihmissuhteissa on aina jollakin jotain kupruja. Joku kuolee, joku eroaa ja palaa taas yhteen, elämä kuljettaa monen mutkan kautta ja loppujen lopuksi tie voi viedä samaan paikka mistä lähtikin.

Itselläni asiat taitavat ollakin ihan hyvin, osaisi vaan arvostaa omaa elämäänsä. Ihmisen luonne on vaan niin kieroutunut, ettei mikään riitä vaan aina pitää saadaa vähän lisää.

-krosur-